Kotikulmilla-toiminta kerää juttukaverit yhteen

Kotikulmilla-toiminta on suunnattu erityisesti ikääntyneille, mutta mukaan saavat toki tulla kaikenikäiset talon asukkaat. Toimintaa suunnitellaan aina osallistujien tahdissa ja tarpeet huomioiden, jolloin osallistumiskynnys on matalalla ja ovi avoinna kaikille kiinnostuneille.

Toiminnan ohjaamisesta kiinnostuneita on osallistunut Ikäinstituutin järjestämään vapaaehtoisten ryhmän vetäjien koulutukseen. Yksi koulutukseen osallistuneista on Marja Sottinen-Saranko, joka toimii myös Hämeentie 107 puheenjohtajana.

Tuumasta toimeen

Hämeentien ryhmä on nyt kokoontunut marraskuusta lähtien joka toinen viikko. Marjalla on runsaasti kokemusta vapaaehtoistyötä eri organisaatioissa, mutta varsinaisena ohjaajana hän toimii ensimmäistä kertaa. Mikä innosti toiminnan aloittamiseen juuri nyt?
– Huomasin syksyllä vinkin Hason puheenjohtajien uutiskirjeessä, ja ajattelin, että tämä voisi tarjota talomme senioreille tosi mukavan ja helpon tavan tavata muita. Ja pystyn järjestämään tapaamiset päivällä, jolloin osallistuminen on heillekin vaivattomampaa.

Toiminnan suunnitteluun on tarjolla paljon erilaista materiaalia. Ikäinstituutti myös jatkokouluttaa vapaaehtoisia ja tarjoaa lisämateriaalia säännöllisesti.
– Suunnittelu on tosiaan vaivatonta. Esimerkiksi jumppaliikkeitä valitessa ei tarvitse keksiä kaikkea itse. Ohjelman voi suunnitella vapaasti omien ja osallistujien tarpeiden mukaan, kertoo Marja.

Tärkeintä toiminnassa lienee sen vaikutus osallistujien hyvinvointiin. Pieni jumppa voi piristää mieltä ja kehoa, ja samalla syntyy yhteisöllisyyttä. Miten ryhmä saatiin kasaan?
– Olen houkutellut ihmisiä mukaan esittelemällä toimintaa asukaskokouksessa ja tiedottamalla siitä ilmoitustaululla. Mukaan vaan kaikki! kehottaa Marja.

Parhaat jutut kerrotaan keskiviikkoisin

Hämeentiellä joka toinen keskiviikko kokoontuvassa ryhmässä on tällä hetkellä neljä jäsentä. Yleensä paikalla ovat 83-vuotias Leena ja hänen puolisonsa, ryhmän 77-vuotias ”kuopus” Tuija ja Arja-Leena, joka on 87-vuotias aito ”stadin friidu”. He kiittelevät kovasti Marjaa aktiivisuudesta ja toiminnan aloittamisesta.
– Ihan jo senkin takia, että joku järjestää tällaista, niin pitää tulla, sanoo Arja-Leena.

 Ryhmä ei tuntenut entuudestaan toisiaan, mutta tulee kyllä hyvin juttuun.  
– Asutaan eri rapuissa, ja kun kuljetaan eri aikoina, niin ei vaan välttämättä tapaa muita, tuumii Leena.
– Kaupungissa ei muutenkaan helposti tutustu ihmisiin, jatkaa Tuija.

Tapaamisten ohjelma on muotoutunut hyvin luontevasti: yleensä alussa on jumppatuokio, minkä jälkeen juodaan kahvit ja jutellaan vapaasti. Välillä pelataan bingoakin. Tälläkin kertaa kerhotilan täyttää iloinen puheensorina, kun maailmanmenoa ihmetellään yhdessä. Aiheet vaihtelevat lapsuusmuistoista aina kierrätykseen ja tekoälyyn.

– Kun yksin asuu, niin siinähän tulee höperöksi! Ihana kun pääsee puhumaan – vissiin välillä liikaakin, nauraa Arja-Leena.
– Niin, muutenhan sitä puhuu vain kissalle ja kukille, toteaa Tuija.
– Minulla on kyllä sukua ja lapset soittelevat, mutta onhan se eri asia jutella saman ikäisten kanssa, jatkaa Leena.
– Me muistellaan täällä paljon menneitä, kun ei ne menneet ajat niin välttämättä kiinnosta nuoria. Ehkä nuoret pelkäävät, että vanhuus tarttuu, epäilee Tuija.

Ryhmä miettii myös, mikä voi olla esteenä sille, ettei ryhmässä ole vielä enempää osallistujia.
– Joku voi ehkä jättää tulematta koska ajattelee, ettei ehkä halua jakaa omia asioita. Mutta täällä puhutaan kyllä ihan muista asioista, toteaa Leena.
– Ja mikä täällä puhutaan niin jää tänne, lisää Marja.

Talviaikaan ulkoilua rajoittaa se, että osa osallistujista käyttää rollaattoria. Keväällä on tarkoitus suunnitella ulkoiluaktiviteetteja ja käydä ehkä tutkimassa lähiluontoa.
– Jokaisella on omat vaivansa ja joka vuosi tulee jotain uutta vaivaa! Me ollaan varsinainen rollaattorikerho, nauravat rouvat.

Osallistujien mukaan parasta on ihan yhdessäolo. Vertaistuki ja ymmärrys iän mukanaan tuomista haasteista ovat tärkeitä. Tapaamiset ovat antaneet juttuseuran lisäksi paljon muutakin hyvää: jokainen on saanut jumppavinkkejä kotiin esimerkiksi tuolijumppaa varten, ja ryhmässä on jaettu muitakin hyödyllisiä terveysvinkkejä.

Toiminta antaa paljon myös sen ohjaajalle.
– Erityisen palkitsevaa on kuunnella osallistujien tarinoita esimerkiksi siitä, millaista työelämä oli ennen. Jokainen tapaaminen tuo jotain uutta ja arvokasta, ja kaikki lähtevät kotiin hymy huulilla, iloitsee Marja.
– Olisi kiva saada kuulumisia vaikka jostakin toisesta Kotikulmilla-ryhmästä. Olisi tosi mukava kokoontua vaihtamaan kokemuksia, ja vaikka tavata isommalla porukalla, eli ottakaa yhteyttä, huikkaa Marja lopuksi.